Opiskelumenetelmät kuntoon

Yliopistojen opintotoimikunnissa usein seurataan, miten opiskelijat etenevät opinnoissaan, ja kuinka opetusta voitaisiin järjestää siten, että se parhaiten tukisi opiskelijoiden oppimista ja valmistumista työelämään.

Opintojen eteneminen aikataulussaan on sekä opiskelijoiden että työelämän edun mukaista. Työelämässä olisi hyvä päästä hyödyntämään mahdollisimman laajasti sitä osaamista ja tietopohjaa, jota opinnot tarjoavat. Toisaalta roikkumaan jääneet opinnot voivat olla turha henkinen rasite työelämän kynnyksellä.

Tästä näkökulmasta nousee tärkeäksi kiinnittää erityistä huomiota oikeisiin opiskelumenetelmiin. Opetusmenetelmät ovat tärkeitä opettajalle, mutta vieläkin tärkeämpää on opiskelijan omat itsenäiset opiskelumenetelmät. Modernien kasvatustieteellisten näkemysten mukaan oppiminen on ensisijaisesti oppijan oma aktiivinen teko.

Opiskelumenetelmistä tärkein on ajankäyttö. Viimeaikaiset tutkimukset näyttävät merkkejä siitä, että konkreettiseen opiskeluun ei keskimäärin käytetä nykyään riittävästi aikaa. Tästä on seurauksena että opintopisteitä ei kerry oletetussa tahdissa ja valmistuminen viivästyy.

Syy-seuraus suhde opintoihin käytetyn ajan ja suoritettujen opintopisteiden välillä on ilmeinen. Siksi korostaisin tärkeimmäksi opintomenetelmäksi "kestävien pakaralihasten" menetelmää, joka viittaa siis siihen että työpöydän, kirjan ja laskimen tai tietokoneen ääressä on jaksettava istua yksi jos toinenkin työntäyteinen hetki.

Toinen opiskelumenetelmä on pyrkiä seuraamaan opinnoille asetettujen esitietovaatimusten toteutumista. Mutta miksi käykään niin usein että ohjelmoinnin peruskurssi suoritetaan viimeiseksi? Tässä on joku mennyt silloin pahasti pieleen opiskelumenetelmien puolella. Pohjaa luova peruskurssi on jätetty suorittamatta, ja läpi opintojen onnutaan sitten puuttellisin valmiuksin. Tällaisiin virheisiin ei pitäisi olla varaa sen enempää opiskelijoilla kuin yliopistollakaan.

Kolmas näkökulma opiskelumenetelmiin on oma henkinen tila. Oppimisen ollessa opiskelijan henkilökohtainen teko merkitsee että on tunnettava ja opittava minkälainen opiskelurytmi, päivärytmi ja viikkorytmi sopii parhaiten itselle. Tasapaino työn ja levon välillä yhdistettynä päämääräorientoutuneeseen toimintatapaan on ratkaisevassa roolissa. Henkinen tila on välillä "on" ja välillä "off" opiskelun suhteen, mutta tämä on välttämätöntä.

Urheilijat tietävät että kehitys tapahtuu harjoitusta seuraavan levon aikana. Opiskelu on aivojen harjoittamista, ja se vaatii myös lepoa. Kun "kunto kasvaa", aivot kykenevät käsittelemään yhä suurempaa määrää ja vaikeammin hallittavaa tiedon paljoutta. Opiskelumenetelmät ovat opiskelijalla siksi yhtä tärkeitä kuin oikeat harjoitusmenetelmät urheilijalle.