Teologian tyhjyys

Kuten blogini sisällöistä huomaa, olen oman ammatillisen tietotekniikkaan ja tietoliikenteeseen liittyvän substanssin lisäksi kiinnostunut yleisemmin tieteestä ja tieteellisestä maailmankuvasta, ja sen suhteesta muunlaisiin maailmankuviin. Hyvin mielenkiintoinen risteyskohta on tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan kohtaaminen. Olen pyrkinyt seuraamaan tästä aihepiiristä käytyä keskustelua ja merkittävien kansainvälisten tiedemiesten kannanottoja. Eräs mielenkiintoisimmista on maineikkaan Oxfordin yliopiston yhtä maineikkaan professori Richard Dawkinsin kannanotto "The Emptiness of Theology", jossa hän omalla sarkastisella tyylillään ruotii teologian ja tieteen välistä keskustelua muutama vuosi sitten kotimaassaan Englannissa.

Minua miellyttää Dawkinsin konstailematon ja suorapuheinen tyyli, joka ei jätä arvailuille varaa. Suomessa olemme tottuneet paljon hienovaraisempaan keskusteluun, varsinkin tiedemiehet ovat uskontoa koskevissa kommenteissaan yleensä varsin pidättyväisiä, moni ei halua kommentoida mitään. Siksi ehkä Dawkinsin muutaman vuoden takainen kirjoitus "The Emptiness of Theology" on jäänyt vähemmälle huomiolle. Googlen perusteella en ainakaan huomaa, että kukaan olisi tehnyt siitä suomennosta, vaikka kirjoitus ei ole kovin pitkä. Päätin korjata tämän hienoisen epäkohdan, ja ohessa on käännökseni tästä Dawkinsin kirjoituksesta.

Taustahuomiona voi mainita, että Suomessa teologiaa opetetaan kolmessa yliopistossa (Helsingin, Joensuun ja Turun Åbo Academissa), sekä lisäksi Oulun seudulla voi suorittaa suuren osan teologian kandidaatin opinnoista Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston kautta [Lähde]. Tämä suomennos ei ole varsinaisesti oma kannanottoni aiheeseen, vaan kontribuutioni suomenkieliseen aihepiiristä käytävään keskusteluun. Omassa ystäväpiirissäni on monia teologeja, ja en ole suunnannut tätä mitenkään heitä vastaan. Samalla on huomattava, että suomalainen teologian koulutus voi jossakin määrin poiketa brittiläisestä.

Kyse on ehkä enemmän siitä, että olisi hyvä keskustella esim. erilaisista painoaloista, niiden merkityksesta tieteelle ja yhteiskunnalle, minkälaisia aiheita tulevaisuudessa on hyvä olla esim. yliopistotasolla opetettavien aineiden joukossa, tarvitaanko teologian nimellä kulkevaa yliopistotason opetusta ensinkään, kirkkojen huolehtiessa kenties itse omasta pappiskoulutuksestaan, ja voitaisiinko näitä aiheita käsitellä tulevaisuudessa humanististen tieteiden alaisuudessa. Joitakin kannanottoja on nähty suomalaisesakin keskustelussa, kuten kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd) ehdotus teologisten tiedekuntien poistamisesta yliopistoista ja korkeakouluista. "Tuomiojan mukaan julkisin varoin ylläpidettävät yliopistot ovat tieteen tekemistä varten, ei teologisia tiedekuntia varten. Tuomiojan mukaan uskonnon ja uskomusten tutkimuksella on paikkansa yliopistoissa muissa tiedekunnissa, esimerkiksi uskontotieteenä". [Lähde]. Dawkinsin kannanottokaan ei sellaisenaan edusta allekirjoittaneen omaa näkemystä, mutta kantaaottavana ja näkemyksellisenä tieteen asemaa ja merkitystä korostavana kirjoituksena tämä on mielestäni loistava. ;) Enemmittä puheitta, Richard Dawkins:

---

Teologian tyhjyys (Richard Dawkins)

Brittiläisessä Independent sanomalehdessä vastikään julkaistu, synkeästi hurskasteleva pääkirjoitus peräänkuulutti sovittelua tieteen ja ”teologian” välillä. Siinä pantiin merkille, että ”ihmiset haluavat tietää mahdollisimman paljon alkuperästään”. Toivon todella, että näin on, mutta mikä kumma saa kenenkään luulemaan että teologialla on mitään hyödyllistä sanottavaa aiheesta?

Tieteen ansiosta tiedämme seuraavat asiat alkuperästämme. Tiedämme suunnilleen milloin maailmankaikkeus sai alkunsa ja miksi se on pääasiassa vetyä. Tiedämme miksi tähtiä muodostuu, ja mitä tapahtuu niiden sisäosissa vedyn muuttamiseksi muiksi alkuaineiksi, synnyttäen kemian fysikaaliseen maailmaan. Tiedämme keskeiset periaatteet, kuinka kemiallisesta maailmasta tulee biologiaa itseänsä monistavien molekyylien ilmaantuessa. Tiedämme kuinka itsemonistumisen periaate synnyttää darwinistisen luonnonvalinnan kautta kaiken elämän, mukaan lukien ihmiset.

Tiede, ja yksistään tiede, on antanut meille tämän tietämyksen, ja lisäksi kiehtovalla, valloittavalla, ja vakuuttavan yksityiskohtaisella tarkkuudella. Kaikissa näissä kysymyksissä teologialla on ollut näkökanta, joka on lopulta osoitettu vääräksi. Tiede on hävittänyt isorokon, ja voi tarjota immuniteetin useimmille aiemmin tappaville viruksille, sekä kukistaa useimmat aiemmin kuolemanvaaralliset bakteerit. Teologia ei ole tehnyt muuta kuin puhunut rutosta synnin palkkana. Tiede voi ennustaa milloin tietty komeetta esiintyy seuraavan kerran, ja sekunnin tarkkuudella milloin seuraava auringon- tai kuunpimennys on. Tiede on vienyt ihmisen kuuhun ja singonnut tiedustelusatelliitteja kiertämään Saturnusta ja Jupiteria. Tiede osaa kertoa määrätyn fossiilin iän, ja paljastaa Torinon käärinliinan keskiaikaiseksi väärennökseksi. Tiede tuntee useiden virusten tarkat DNA ohjeet, ja useiden nykyisten lukijoiden elinaikana tekee saman ihmisen genomille.

Mitä on teologia koskaan sanonut, josta olisi ollut vähäisintäkään hyötyä kenellekään? Milloin on teologia koskaan sanonut mitään, mikä on todistettavasti totta mutta ei itsestään selvää? Olen kuunnellut teologeja, lukenut heitä, väitellyt heidän kanssaan. En ole koskaan kuullut kenenkään heistä sanovan mitään vähänkään käyttökelpoista, mitään mikä ei ole ollut joko lattean itsestään selvää tai suoranaisesti virheellistä. Jos kaikki tiedemiesten saavutukset pyyhkäistäisiin pois huomenna, ei olisi lääkäreitä, vain poppamiehiä; ei hevosta nopeampaa kuljetusta; ei tietokoneita; ei painettuja kirjoja; ei luonnonviljelyä ylittävää maataloutta. Jos kaikki teologien saavutukset pyyhkäistäisiin pois huomenna, huomaisiko kukaan pienintäkään eroa? Jopa tiedemiesten huonot saavutukset, kuten pommit ja kaikuluotainohjatut valaanpyyntialukset toimivat! Teologien saavutukset eivät tee mitään, eivät vaikuta mihinkään, eivät tarkoita mitään. Mikä saa kenenkään luulemaan, että ”teologia” on vähimmässäkään määrin vakavasti otettava aihe?

Suomennettu Richard Dawkinsin alkuperäisestä artikkelista, ”The Emptiness of Theology”, Free Inquiry magazine, Volume 18, Number 2, 2006.

---